Ollessani viime viikolla vanhempieni luona kylässä, huomasin, miten eri sukupolvet käyttää niin eri tavalla elektroniikkaa.
Isovanhempani ostivat juuri ensimmäiset älypuhelimensa. Ja nekin vain pakosta. Eivät vastaa, jos heille soittaa matkapuhelimeen - kotipuhelin on edelleen kaikista varmin vaihtoehto.
Vanhemmillani on ollut älypuhelimet jo hetken, mutta käyttävät sitä vain puheluihin ja satunnaisesti kuvaamiseen.
Ostin itse ensimmäisen älypuhelimeni 17 vuotiaana omilla rahoillani. Käytän sitä puheluihin, kuvaamiseen sekä käytännön asioihin, esimerkiksi tarkistaessani lennossa jonkun kaupan aukioloajat tai bussiaikataulun.
Pikkuveljeni, joka on minua kymmenen vuotta nuorempi, käyttää älypuhelintaan kaikkeen. Pelaamiseen, kirjojen lukemiseen, läksyjen tekemiseen... Yläasteellakin on opittu käyttämään älypuhelimia mm. suunnistamisessa (!!!) siten, että raksin merkkaamasta paikasta täytyy ottaa omalla älypuhelimella kuva.
Jopa ajat muuttuvat!
Ajat tosiaan muuttuvat. Koska kehitystä ei voi pysäyttää, vauhdissa pitää yrittää pysyä mukana. Mainitsemasi suunnistustehtävä kuulostaa sangen edistykselliseltä. Koulut voisivat edes yrittää hyödyntää älyvimpaimia hitusen aktiivisemmin.
VastaaPoista