Täydellinen some

Olin tässä muutama päivä sitten kirjoittamassa postausta siitä, mitä kaikkea somessa voi tehdä. Konkreettisesti tehdä. (Muutakin kuin liikuttaa hiirtä ja näpytellä näppistä, heh heh....)

Postauksen kirjoittaminen osoittautui mahdottomaksi. Mitä somessa ei voisi tehdä?

Tämän vuoksi haluankin kysyä kaikilta: mikä on teidän lempisometekeminen?

Itse pidän keskustelemisesta, yhteydenpidosta vanhoihinkin ystäviin sekä samankaltaisten, uusien ihmisten löytämisestä. Koen somen tilaksi, jossa voit tehdä asioita yksin sekä yhdessä. Ja sellaiset ihmiset, jotka tekevät asioita yksin, voivat tehdä asioita yksin yhdessä. Neuleohjeiden jakaminen ja niistä keskusteleminen neulomisesta kiinnostuneiden kesken on asia, jonka some mahdollistaa, mutta itse sinun täytyy villapaitasi kutoa. Yhteisöllisyys on abstraktilla tasolla somen ehdottomasti paras puoli.

 Jos jotenkin urheilun saisi vielä yhdistettyä someen, elämä olisi täydellistä!

Mutta ehkä ihan hyvä, että joskus tulee lähdettyä kotoakin - vaikka edes lenkille.

Elämäni parhain

Törmäsin elämäni parhaimpaan - käytännössä nopeimpaan - wifiin matkustaessani nukkumabussilla (kyllä - bussi, jossa on 40 makuupaikkaa!) Laosista Etelä-Vietnamiin viidakkojen läpi. Toimi kuin junan vessa!

Aasiassa wifin löysi muutenkin mitä kummallisimmista paikoista. Pekingiläisessä paikallisliikenteessä oli busseissa parempi netti kuin keskivertomokkulassa ja Laosin pohjoisosissa netti toimi paremmin kuin sähkö - tai olisi toiminut, mikäli reititin olisi toiminut ilman sähköä. Sellaisissakin pikkukaupungeissa, joissa ei käytetty edes katulamppuja, netti toimi kuin rasvattu.

McDonald's on viime viikkoina uutisoinut Suomessa tarjoavansa "ilmaisen netin kaupan päälle". Onko ilmainen wifi näin uusi ilmiö ravintoloissa/kahviloissa Suomessa? Junista puhumattakaan - VR:n junien ilmainen netti pitkän matkan junissa on tietty kiva lisä, kunhan ne vain toimisi.

Onko Suomi näin pahasti jäljessä kehityksestä, vai onko suomalainen mäntymetsä nettiyhteydelle vaikeakulkuisempaa kuin vuoristoviidakko?

- Minna

Onneksi vaivaan on myös lääke

Nyt kun alkuinnostus on kadonnut, alkaa vaivata tyhjän paperin (postauksen?) kammo.

Onneksi internet on täynnä loistavia asioita, kuten esimerkiksi Written? Kitten!, johon kirjoittamalla saa jokaisen sadan sanan jälkeen söpön kissan kuvan. Ja kukapa ei pitäisi kissoista!

Toivottavasti teillä oli oikein mukava viikko ja seuraavakin alkaa hyvin.

- Minna

Kuvasta linkiksi

Tämän viikon toisessa esittelyssä esittelen toisen luottotoimintoni, nimittäin Tinypicin. Tinypic on hyvä silloin, kun täytyy linkata nopeasti kuva jollekin, eikä esimerkiksi halua laittaa kuvaa liitteeksi sähköpostiin.

Aloitin Tinypicin käyttämisen silloin, kun monissa viesintäsovelluksissa joita käytin, ei vielä ollut koneelta upotus mahdollisuutta ja tiedostojen lähettäminen oli äärettömän hidasta. Nytkin olen huomannut mukavammaksi sen, että mm. sähköpostien kuvat on ulkoisella host-palvelimella ja lisätty sähköpostiin esim. BBCoden avulla (vaikka käytetäänkö sitä enää?).

Kuitenkin Tinypicistä on ollut hyötyä monesti. Kun lataan kuvat Tinypiciin, saan sieltä URL:n, ja se kuva säilyy Tinypicissä. Tähän asti ei ole tullut vastaan toimimatonta kuvaa Tinypicistä. Tämä tietenkin helpottaa kuvien säilyttämistä ja jakamista, sillä jos kone kaatuu tai tiedosto katoaa, on URL helppo löytää ja jakaa uudelleen eteenpäin.

Rekisteröityminenkin on mahdollista, muttei missään nimessä pakollista.

Tinypic on nopea, ja samalla lataamisella hoituu jakaminenkin!

Tinypicissä on kyllä haittapuolensakin: käsittääkseni kaikki kuvat on julkisia ja vastaan tulee kaikenlaisia kuvia aikuisviihteestä asefanaatikkoihin. Lisäksi, jotta kuvan voi ladata, joutuu katsomaan mainoksen, mutta yhdellä mainoksella voi onneksi ladata useamman kuvan.

Tinypiciin voi myös ladata videoita, mutta mielestäni Youtube on siihen parempi, sillä Youtubessa voi asettaa videon edes jollain tavalla yksityiseksi.

Oletteko te koskaan kokeilleet?

- Minna

Peruskäyttöön peruskäyttäjälle

Moi!

Tällä kertaa esittelen ipiccy.com-sovelluksen!

Käytin tätä ensimmäistä kertaa jokin aika sitten, koska lempparini poistettiin (tai oikeastaan siitä tehtiin maksullinen mobiilisovellus, mikä ei tietenkään ole käytettävyydeltään yhtä helppo kuin online-kuvanmuokkausohjelma). Tämä kyllä vaikuttaa ainakin vähintään yhtä lupaavalta kuin edellinen! Tämän haluan esitellä teille ihan yksinkertaisesti siitä syystä, etten tiedä, mitä olisin tehnyt ilman tätä sovellusta.

Rekisteröitymistä ei tarvita - mikäli et halua käyttää advanced-toimintoja, joita en ainakaan minä kokenut tarpeelliseksi pikaisessa muokkauksessa.

Ilman rekisteröitymistä kuvaan voi tehdä kaikki yksinkertaiset muutokset, sellaiset, joita tarvitaan peruskuvanmuokkaukseen. MM. blurri, crop, väritasapaino, filtterit ja reunukset onnistuu tällä oikein hyvin.

Tässä on (kehnosti) muokattu versio.

Ja tässä alkuperäinen!

Kuvassa on koirani Ella. :)

Valmiin kuvan voi kätevästi tallentaa omalle koneelle tai jakaa suoraan Facebookiin. Tätä ominaisuutta en kokeillut, johtuen omasta hieman neuroottisesta suhtautumisestani... 

Uskon, että tätä muokkausohjelmaa tulen käyttämään jatkossa työelämässäkin, sillä se on nopea ja siinä on kaikki, mitä perusmuokkaukseen tarvitaan. Selkeästi diaesityksen pelastaja-ainesta!

Oletteko te käyttäneet kuvanmuokkausohjelmia online? Mikä on teidän suosikkinne?

- Minna

Elämä ilman Facebookia

Ollessani Kiinassa vaihto-opiskelijana, jouduin kokemaan, mitä ihmiselle käy ilman Facebookia.

Kokemus ei ollut kamala, enemmän ehkä virkistävä.

Miksi?

Ystävieni kanssa jutellessa ei tarvinnut leikkiä, ettei oikeasti vielä tiedä kaikkea heidän elämästään.
Ei tarvinnut välittää iltapäivälehtien negatiivisista otsikoista, sillä ei nähnyt niitä jaettavan.
Kun istuin kuumana iltana shortseissa Etelä-Kiinan viidakkomaisemissa, ei tarvinnut huolehtia siitä, onko joku puhunut minulle chatissa ja ehkä suuttunut, mikäli en vastaa tarpeeksi nopeasti.
Ei ollut tunnetta siitä, että on sosiaalinen pakko käydä Facebookissa, jos joku minua kaipaisikin.
Rentouduin paremmin ja enemmän.
Virkistyin!

Haastankin tämän postauksen lukijat olemaan ilman Facebookia viikon (tai päivän, mikäli addiktiosi on todella paha!) ja ehkä kertomaan kokemuksistanne blogeissanne.

Tsemppiä! Se on ehdottomasti sen arvoista.

- Minna

Erilaiset tekniikan ihmelapset

Ollessani viime viikolla vanhempieni luona kylässä, huomasin, miten eri sukupolvet käyttää niin eri tavalla elektroniikkaa.

Isovanhempani ostivat juuri ensimmäiset älypuhelimensa. Ja nekin vain pakosta. Eivät vastaa, jos heille soittaa matkapuhelimeen - kotipuhelin on edelleen kaikista varmin vaihtoehto.
Vanhemmillani on ollut älypuhelimet jo hetken, mutta käyttävät sitä vain puheluihin ja satunnaisesti kuvaamiseen.
Ostin itse ensimmäisen älypuhelimeni 17 vuotiaana omilla rahoillani. Käytän sitä puheluihin, kuvaamiseen sekä käytännön asioihin, esimerkiksi tarkistaessani lennossa jonkun kaupan aukioloajat tai bussiaikataulun.
Pikkuveljeni, joka on minua kymmenen vuotta nuorempi, käyttää älypuhelintaan kaikkeen. Pelaamiseen, kirjojen lukemiseen, läksyjen tekemiseen... Yläasteellakin on opittu käyttämään älypuhelimia mm. suunnistamisessa (!!!) siten, että raksin merkkaamasta paikasta täytyy ottaa omalla älypuhelimella kuva.

Jopa ajat muuttuvat!